Huolto-kaksikko.com – laatu luo turvallisuutta

Hayabusa gen3 ensipuraisu – ja näitä meiltä nyt nopeaan toimitukseen!

Share on facebook
Share on twitter
Share on linkedin
Share on whatsapp

Itsellä kokemusta Hayabusista noin 160.000 kilometrin verran: suurin osa tietysti omalla gen1 mallin Busasta, jolla ajoin 12 vuotta ja reilut 150.000 km. Ja sitten seuraavalla Hayabusan gen2 -mallilla on tullut ajettua muutamia tuhansia kilometrejä. Ja nyt sitten myös tällä uuella gen3 Busalla. Tästä jo kyseltiinkin, että miltä tuntu, oliko eroa gen1 ja gen2 vastaaviin. Oli.

Herkkyys alhaalta
Ajollisesti siis erinomaisen paljon helpompi. Ja vaikka tämä oli uusi, vain parisataa kilometriä ajettu ennen minun kurvailujani, niin ei ollu semmosta ”perinteistä” nypytystä pienillä vaihteilla, pienillä kierroksilla, ja siis lähes pintakaasulla. Jouhevasti toimiva, kaupunkinopeuksissa pystyi heleposti ajamaan pienillä kierroksilla menon tökkimättä.
Voimaa on

Julkaisun jälkeen gen3 aiheutti valtavasti pettymyksiä ”tehottomuudesta”, kun arvioitu rapiat 200hv ei täyttynytkään spekseissä. Kuitenkin tämä tuntuu tehokkaammalta kuin edeltäjänsä. Tiiä onko se tuo alakierroksien tasainen nypyttämätön veto, vai mikä lie tekkee sen, että jumalaare kyllä lähtee! Ei mitenkään brutaalisti repien, mutta nopeusmittari kyllä tykkää! Helvetin hienosti kierrosten noustessa veto eiku jatkuu ja jatkuu – kuten Busassa on toki tehny aina. Luonne on sivistynyt. Sivistynyt, mutta onneksi tallella.

Keveys

Tämänkin painoinen pyörä voi näemmä olla helposti käsiteltävä myös pienissä nopeuksissa. Mistä lie johtuu, mutta tuntuu selekiästi ilmoitettua painoaan kevyemmältä ajaessa. Oikein houkutteli myös koukkaamaan pienelle asvalttitielle…aiettä.

Elektroniikkaa

Sifteri. En yhtään ihmettele, että maailmalla tätä sanotaan parhaaksi ylösalas sifteriksi tuotantopyörissä. Etenki ylöspäin ampuu hienosti ja pehmeästi vauhissa kuin vauhissa. Ja alaspäin lähes samalla tavalla – tosin epäilen, että kun tälläkin ajettu muutamia tuhansia kilometrejä, niin tuo alaspäin vaihtaminenkin on vielä jouhevampaa myös kovemmista nopeuksista.

Vakionopeudensäädin. Nykyaikaa myös sporttourerissa, ei voi mitään. Toimii kaikilla vaihteilla ja ainaki niissä nopeuksissa millä kokeilin (en päälle 200kmh yrittäny vakkaria päälle). Tämä säästää paitsi oikean käden rannetta pitkillä reissuilla, niin myös ylinopeussakoilta, ainaki niiltä, joissa lipsahtaa ajellessa matkavauhti lain salliman ulkopuolelle vahingossa. Ja se voi Busalla lipsahtaa aika herkästi.

Muuta ”sähköähän” tässä sitten löytyy abseista kaarreominaisuuksien ja monen muun tilanteen varalle. Perusluistonestot ja -keulimisenestot tietysti.

Ja woe helevetti, vielä launchcontrolkin! Oli hauska kokeilla, kun tämän saa valittua joko 4000/6000/8000 krs rajoittimella. Eiku rajotin päälle ja rätätätätät, ykkönen pesään ja kytkin ylös, kiihdytys ja jo ennen kakkoselle vaihtamista huomaa, että aihelevetti nymmuutenmennään.

Lopputunnelmat nautinnollisesta hetkestä gen3 Busan kanssa voi kai tiivistää seuraavaan: tässä on sitä jotaki aikuisen miehen ja naisen syvälle mieleen osuvaa sofistikoitunutta menemisen hillittyä uhoa, joka herättää poikamaisen kiihkon samalla tavalla kuin ensi kerran rapiat 10 vuotiaana pääsit selailemaan tienposkesta löydettyä jalluakalleajamitäniitäolikaan, herkän punan noustessa poskille. Ja nyt kaiken nähneenä muka tiedät miten sekin homma oikeasti toimiii, mutta posket ei häkellyksestä enää punastu samalla tavalla. Mutta se sama poikamainen kiihko on edellenkin pinnassa.

Busa gen3. Voin suositella vilipittömästi ❤️ /veijo